sometimes i wonder where these thoughts spawn from

Neljän Oxford kuukauden jälkeen tiedän..

...että bussit ovat täälä aina myöhässä.

...että vauvan hampaiden puhkeaminen aiheuttaa tunti tolkulla itkemistä.

...että Britti aksentti on silloin tällöin mahdotonta ymmärrettävää.

...että rahan säästäminen on lähes mahdotonta.

...että tee on juotava maidon kanssa.

...että lasten kasvatuksessa uhkailu ja lahjonta ovat parhaat menetelmät.

...että Taiwanissa ei vietetä Joulua

...että Shepherd's pie on mun uus lempiruoka.

//meeri

two bottle of whiskey for the way

Lontoo, liian paljon ihmisiä, turistinähtävyyksiä, shoppailua, Chanelin liikkessä haaveilua, väsymystä, ruokaa, vielä kerran liian paljon ihmisiä, sekavat undergroundit, huippu fiilis, Lontoo.

//meeri

it's like a kaleidoscope of memories

 

Lauantai, muistelot, aamupala, rentoilu ja skype.  

//meeri

i might just die inside

Oho taisin käydä kaupungilla viime viikonloppuna. Huomasin viime viikon aikana että eihän mulla oo paljon mitään vaatteita. Kaksi uutta mekkoa ja kaksi uutta neuletta oli hyvä apu näin ensihätään. Kuviollinen mekko, mistä muualtakaan kuin Primarkista, hintana taisi olla £10, Vahapintainen musta mekko Miss Selfridge:stä hintaan £7 ja molemmat neuleet Primarkista. Musta oli £8, mutta kassalla mua rahastettiin vaan viiden punnan edestä, ja sitten ruusu kuvioinen tais olla £10 paikkeilla. 
Ei kyllä mitään takuita näiden hintojen paikkaansapitävyydellä, mutta pointtina oli kuitenkin ettei kovin kalliiksi tullut. 

Ai niitä kuulumisia? Ei kuulu oikeen mitään erikoista. Aika kuluu super nopeasti ja lasten kanssa sujuu hyvin. Viikonloppua odotan innolla, koska lauantaina mennään ulos ja sitten Kerstin tulee tänne sen jälkeen jatkoille yöksi. Hurjaa bailaamista ennen mennään kuitenkin kiertämään vintage messut ja pakko muuten ostaa joku halpa clutch. Jos suosiolla menis Primarkkiin.


//meeri

stupid is what stupid do

Takki: Primark £ 20

Olin kielikoulussa, kävelemässä kaupan kautta bussipysäkille ja ajattelin nopeasti kurkata Primarkkiin. Noh, nopeasti ja nopeasti, taisin viipyä sielä melkein tunnin. Takki tarttui mukaan, ja olisi tarttunut paljon muutakin mutta sain hillittyä itseni. Kokeilin jopa farkkuja piiiiiitkästä aikaa, ja olin itseasiassa menossa jo niiden kanssa kassalle, kunnes tajusin että en kuitenkaan käyttäisi niitä. Hameet nyt on vain paljon söpömpiä! Viimeiset farkut tai jotkut sen tapaiset olen kai ostanut lähemmäs kolme vuotta sitten. 

Jos nyt aloittaisin sitten vähän säästämään, kun parin viikon päästä oisi tarkoitus mennä Lontooseen viikonlopuksi. Tuo takki nyt oli vain must have -hankinta, kun en Suomen talveen sopivaa untuva takkiani tänne viitsinyt edes raahata. 

BarryM. £ 3.50 ?

Tämäkin taisi olla sillä must have -listalla, eikun? Pakko oli ostaa, täälä nyt on vain niin paljon coolimpia kynsilakkoja kun Suomessa! Barry M. merkin alla on hurjasti ihania kynsilakkoja kun muutakin kosmetiikkaa. Eikä tuo nyt sillä about neljän euron hinnalla Lontoo viikonloppua kaada.

Jos sitä kääriytyisi nyt peittoon ja katsoisi jonkun elokuvan. Ulkona vaan sataa, joka ei taida kyllä olla mikään yllätys kun täälä päin oleskellaan.

//meeri

i told you girl, when you first met me, it's a crazy world, nothing comes free

Taisi tänään tulla kuukausi täyteen täälä oleskelua. Jos nämä kuukaudet näin äkkiä menee, niin 11 jäljellä olevaa kuukautta kuullostaa liian vähältä. Haluan jäädä tänne!

Olen jotenkin niin iloinen siitä, että päätin lähteä, vaikka en missään vaiheessa edes kunnolla harkinnut asiaa. Perheen etsiminenkin oli vain sellaista, ''katsellaan nyt'' -meiningillä menevää ja lähtö tulikin niin äkkiä että en paljon muuta ehtinyt kun soitella kriisi puheluita kavereille ja hoidella asiat kuntoon. Parempaa hostfamilyä en kyllä olisi osannut edes toivoa ja lapsetkin on aika ihania (vaikka tänään kyllä beibi koetteli aika tavalla kärsivällisyyttäni huutamalla yli kaksi tuntia putkeen). Lukas 2 v. herättää minussa myös hirveästi iloa, koska Lukas ei mun tänne saapuessani osannut yhtään englantia, mutta nyt kuukauden jälkeen, ymmärretään kohtalaisen hyvin toisiamme (kyllä sveitsin saksa pian taipuu multakin) ja on oppinut hurjasti sanoja! Nyt tiedän, miltä sellainen ns. ''äidin ylpeys'' tuntuu.
Haha, kuullostan sellaiselta tuoreeltä äidiltä joka postaa facebookkiin, mite pikkuinen on oppinut ryömimään.



No, tuosta tänne jäämisestä en nyt ole aivan varma vielä, ikävöin kuitenkin niin monta asiaa Suomesta. Jos saisin tänne jatkuvalla kuljetuksella ruisleipää ja kaverit tasaisin väliajoin vierailulle, niin miksipä ei.

Ja ainiin, kuvat on läheltä olevan joen rannasta, jossa oltiin lasten kanssa kävelyllä yksi aurinkoinen päivä. Nyt ollaan kuitenkin jo palattu tähän normaalinpaan brittisäähän - vesisateeseen.



//meeri

the way that you flip your hair gets me overwhelmed

Eilinen vapaapäivä sujui ensin super siistin One Direction leffan parissa ja sen jälkeen joen rannalla terassilla istuskellessa. Oli kivaa!
  Nyt ois tarkoitus mennä kokeilemaan jos pääsisin pyörällä keskustaan asti. En oo vielä kertaakaan tän reilun kahden viikon aikana pyöräillyt täälä, ja jännittää ihan hirveästi kun pitää tajuta pyöräillä vasemmalla ja väistää autoja ihan oudoista suunnista. Täälä ei myöskään oo hirveästi mitään kevyenliikennen teitä vaan pyöräilijät ajelevat vaan autojen seassa, joten huhhuh. Toivottavasti selviän hengissä!


//meeri

yön uhka karkoitettu on jo pois

Voi mitä kaikkea jo ikävöinkin täälä kaukana ollessani. En ymmärtänyt miten tärkeäitä minulle ovat pienet päivittäiset asiat, kuten ruisleipä ja hyvän makuinen kraana vesi. Näitä kahta enemmän ikävöin kuitenkin Suomen kieltä.
    Päivittäin suomea tulee puhuttua Skypen välityksellä tai sitten juttelen kavereiden kanssa Facebookissa, mutta voi kuinka kivaa olisi puhua jonkun kanssa kasvokkain suomea. Toistaiseksi suurin osa tästä kielen ikävöinnistä johtunee siitä, että joudun ajattelemaan vielä melko paljon miten muodostan tietynlaiset lauseet ja ''Mikä se sana olikaan?'' -kysymys pyörii jatkuvasti mielessäni. Mutta voi kuinka ihanaa olisikaan keskustella päivän polttavista aiheista kahvikupin ääressä suomeksi.  Okei, täytynee tunnustaa, että olen jo pitkään ollut aika hyvä puhumaan itsekseni, ja se piirre on vain voimistunut täälä ollessani. 

Yhteen asiaan havahduin myös täälä tänään. Juhlapyhiin. Miten voin viettää esimerkiksi perinteistä Itsenäisyyspäivää täälä Tuntemattomine sotilaineen, piparkakkujen leivonta operaatioineen ja linnan juhlineen kun perheelle tulee Joulupukki, really?! Lohduttaudun ajatuksella että Yle Areena toimii myös täälä ja että minulla on yli kolme kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen. Onneksi host perheeni lupasi myös soittaa minulle sinä päivän Sibeliuksen Finlandian, Suomen kunniaksi.
   Taidan olla myös ainut ihminen, joka murehtii siitä, miten outoa on jos ei tulekkaan talvella lunta, tai jos lunta on vain kymmenisen senttiä koko talvena. Tai kun on vain -5 astetta pakkasta. Haluan jo pukeutua untuvatakkiin ja karvalakkiin kera villasukkien ja lähteä pakkasaamuna reippailemaan!
    Ehkä on hieman inhottavaa kirjoittaa postaus, jossa kerron eri ikävän ja huolen kohteistani täälä Briteissä, jos en mainitse perhettä ja ystäviä. No uskon että voin, kyllä te tiedätte että ikävöin teitäkin. Heti ruisleivän jälkeen.

Tämän tekstin alkuperäin tarkoitus oli kyllä tulla kertomaan teille, että en ymmärrä miten nämä ihmiset voivat syödä joka aamu vaaleaa leipää ja hilloa. Se unohtui vain matkan varrella.


                                                      Kuvat weheartit.com



//meeri

shoot an apple off my head

Reilu viikko sitten hankittua lappuhametta on käytetty enemmän kun laki sallii, kookoksen tuoksuinen kynttilä on mun lemppari asia tällä hetkellä, silmänaluset taitaa olla yhtä mustat kun kirjotusten aikana, Coldplay on tällä hetkellä aika famous mun soittolistoilla, tää kostea meri-ilmasto rakastaa kihartaa mun semi suorat hiukset ihan säkkärälle, teen juonti on ihanaa varsinkin kun asuu Briteissä, kirje Suomesta piristi tänään superisti kun olin juuri yrittänyt tunnin saada babyboytä nukahtamaan ja uusille lenkkareille ei taida hirveästi olla käyttöä kun koko päivä on yhtä juoksulenkkiä.


Näihin väsyneisiin tunnelmiin.

//meeri

kuka muka haluaa olla nuorempi? minä ainakin haluan olla vanhempi

Nyt inspiroidun..

..värikkäistä laukuista.

..nilkkureista.

..silmälasista.

..verenpunaisista huulista ja mustista vaatteista.

..lappuhaalareista ja lappuhameista.

..sukkahousuista.

Kuvat lookbook.nu

//meeri

lights will guide you home

Huomaan, että suomalaisilla taitaa tosiaan olla aika huono maine alkoholin käytön suhteen. Toki sitä on tiedostnut, että ulkomailla tiedetään se, että suomalaiset käyttävät alkoholia aika runsaissa määrin. Mutta..? Kolme selvää tapausta tästä suomalaisten runsaasta alkoholin käytöstä on tullut esiin.

1. Host family sanoi minulle ensimmäisenä, että olet kahdeksantoista, voit mennä ulos viikonloppuisin juhlimaan jos haluat. Mutta sinun pitää olla selvinpäin maanantai aamuna kun aloitat työt. Vastasin, että tottakai, se nyt on itsestään selvää. Host äitini kuitenkin jatkoi että noh, en nyt tiedä miten itsestään selvää se on kun olet suomalainen. Ja vielä perään host isä lisäsi että päivisin et saa juoda kaljaa tai muuta alkoholia, vaikka suomalaiset niin tekevätkin.

2. Viikonloppuna tapasin Itävaltalaisen au pair tytön. Hänen host perheensä oli sitten Kerstinin kotiin saavuttua kysynyt millainen olen. Hänen kerrottuaan että olen suomalainen saman ikäinen tyttö ym. perhe alkoi varoittelemaan hullun lailla: muista sitten olla varovainen hänen kanssaan, suomalaiset ovat kovin vaarallisia koska he tosiaan tietävät miten juhlitaan ja juovat todella paljon alkoholia.

  Kyseisen perheen tuttavat olivat myös antaneet ohjeen olla varovainen, ja sanoivat: ''When you say wine I think finish people mean vodka.''

 

3. Bussipysäkillä ihanan herttainen vanhempi naishenkilö alkoi keskustelemaan kanssani. Kertoessani että olen täälä au pairina ja että olen Suomesta, hän vakavoitui ja sanoin: ''Juot sitten varmaan paljon, ja usein viinaa.''

Onko suomalaiset oikeasti hämmentäneet noin paljon ihmisiä, että meitä jopa pitää pelätä, koska juhlimme kohtalaisen paljon ja runsailla alkoholi määrillä? Minä olen ainakin hämmentynyt.

Vauvan kuola kerroksen takia täältä ei paljon arkena heru kuvia, mutta tässä viikon reilun viikon takaiset sunnuntaikävely kuvat. Host äiti kaikesta alkoholin käyttö ennakkoluuloistaan huolimatta oli ystävällisesti ostanut minulle Oxford -oppaita, ja yhdessä on Oxfordin 50 parasta kävelyreittiä. Enää 49 jäljellä.

Olen niin hämmentynyt. Joko minua luullaan alkoholistiksi tai sitten näiden lapsien äidiksi. Hmm..

//meeri