Taisi tänään tulla kuukausi täyteen täälä oleskelua. Jos nämä kuukaudet näin äkkiä menee, niin 11 jäljellä olevaa kuukautta kuullostaa liian vähältä. Haluan jäädä tänne!
Olen jotenkin niin iloinen siitä, että päätin lähteä, vaikka en missään vaiheessa edes kunnolla harkinnut asiaa. Perheen etsiminenkin oli vain sellaista, ''katsellaan nyt'' -meiningillä menevää ja lähtö tulikin niin äkkiä että en paljon muuta ehtinyt kun soitella kriisi puheluita kavereille ja hoidella asiat kuntoon. Parempaa hostfamilyä en kyllä olisi osannut edes toivoa ja lapsetkin on aika ihania (vaikka tänään kyllä beibi koetteli aika tavalla kärsivällisyyttäni huutamalla yli kaksi tuntia putkeen). Lukas 2 v. herättää minussa myös hirveästi iloa, koska Lukas ei mun tänne saapuessani osannut yhtään englantia, mutta nyt kuukauden jälkeen, ymmärretään kohtalaisen hyvin toisiamme (kyllä sveitsin saksa pian taipuu multakin) ja on oppinut hurjasti sanoja! Nyt tiedän, miltä sellainen ns. ''äidin ylpeys'' tuntuu.
Haha, kuullostan sellaiselta tuoreeltä äidiltä joka postaa facebookkiin, mite pikkuinen on oppinut ryömimään.
No, tuosta tänne jäämisestä en nyt ole aivan varma vielä, ikävöin kuitenkin niin monta asiaa Suomesta. Jos saisin tänne jatkuvalla kuljetuksella ruisleipää ja kaverit tasaisin väliajoin vierailulle, niin miksipä ei.
//meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti