hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Mulla on muutamia tärkeitä asioita elämässäni, kuten varmasti kaikilla. Ensimmäinen on koti joka on pakko rakentaa aina uudelleen ja uudelleen, niin kuin joskus taannoin kerroin. Rakentamista vaikeuttaa pelko, että ei onnistukkaan. Mitä jos uudesta kodistani ei tulekkaan kotia? Oikeat palaset pitää asettaa oikeille paikoilleen ja vielä oikeassa järjestyksessä. Mistä sitten tietää että katto pääni päällä ja seinät ympärilläni tekevät kodin?  Minä tiedän sen siitä, että kun joku soittaa minulle ja kysyy missä olen, vastaan ''kotona''.

Toinen asia on ihmiset. Vaikka ne tärkeimmät ihmiset olisivatkin kaukana, tieto siitä, että heille voi soittaa ihan koska vaan, pelastaa. Se, että muistan pienistä arkisista asioista jonkun saa minut hymyilemään. Niistä huonoimmistakin ihmissuhteista saa hyviä muistoja esiin, koska kuten kaikki tietävät, aika kultaa muistot. Yksi asia kuitenkin pelottaa, mitä jos ihmiset unohtaa?

Aion kuitenkin tehdä kaiken mahdollisen, että uudesta kodistani tulee koti ja että pidän tärkeisiin ihmisiin niin paljon yhteyttä, että en pysty unohtamaan. Lupaan kertoa teille, tärkeät ihmiset, aina kun muistan teidät pienistä asioista ja hymyilen.

//meeri