En tiedä mikä mulle aina tän flunssan (mikälie onkaan) laukasee. Stressi? Huolet? Nyt kuitenkin taas kuumeessa kotona makoillen. Tai siis Kauhajoen kotona. Aina muuten oppii arvostamaan lisää äitiä ja isää jotka käy kaupassa hakemassa jaffaa, tuo lisää peittoja, tekee ruokaa, käskee mitata kuumeen ja muutenkin huolehtii kun on kipeänä. Ne myös päättää koska on niin terve että voi mennä taas kouluun/töihin ja kieltävät seuraavana viikonloppuna lähtemästä bilettämän.
Harvemmin on tullut enää pitkään aikaan sellanen olo että haluis kotiinkotiin, mutta nyt on sellainen olo. Keittiöön höpöttelemään porukoitten kanssa, puuhellan lämpöön (inhoan pattereita) ja sitten isä vois tehdä jotain hyviä leipiä. :)) hmm..
Äidistä ja isästä Jouluun. Viime Joulu ei ollut niin kiva; pappa oli kuollu hiljan, Saara oli Saksassa ja oli muutenkin kummallinen fiilis niin uudenlaisesta Joulusta. Nyt kuitenkin odotan Joulua enemmän kun koskaan. Lahjoja, ruokaa, kynttilöitä, valoja, lunta (toivottavasti) ja vain se fiilis. Paras lahja kuitenkin on se että Saara tulee kotiin. Rakastan Joulua.
Tähän postaukseen olisi siis ehkä pitänyt linkata joku söpö joululaulu, mutta kyllä Adele ja sen jumalainen ääni vie voiton.
//meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti